Jos sinulla on isä, isäpuoli tai edes jonkinlainen isähahmo, olet todennäköisesti joskus joutunut iskähuumorin uhriksi. Useimmat isät nimittäin kuvittelevat olevansa hauskoja, ja piinaavat siksi jälkikasvuaan mitä nolostuttavimmilla vitseillä.
Isävitsit ovat kömpelöitä puujalkavitsejä tai surkeita sanaleikkejä, joita yksikään järkevä ihminen ei kehtaisi kertoa edes koiralleen. Faijavitsit ovat niin huonoja, ettei niille voi muuta kuin nauraa. Juuri siinä piileekin niiden ikiaikainen vetovoima.
Tässä artikkelissa kerromme muutamia kasinoihin liittyviä faijavitsejä. Pyrimme myös ymmärtämään, mikä saa isät jatkamaan tuskastuttavan huonojen vitsien vääntämistä lastensa estelyistä piittaamatta.
Kasinoaiheisia faijavitsejä
Isävitsien aiheeksi kelpaa tunnetusti ihan mikä tahansa. Ei siis ole mitenkään yllättävää, että netistä löytyy runsain määrin myös rahapeleihin ja nettikasinoihin liittyviä faijavitsejä. Tässä niistä parhaat:
- Miten poliitikko ja pokerinpelaaja eroavat toisistaan? – On mahdollista, että poliitikko puhuu edes silloin tällöin totta.
- Mikä on Aasian suosituin nettikasino-operaattori? – Ti-Bet.
- Vaimoni hakee avioeroa, koska pelasin liikaa uhkapelejä. Nyt olisin valmis tekemään mitä tahansa voittaakseni vaimoni takaisin.
- Mikä eläin menestyy parhaiten pokeri- ja nettipeleissä? – Bluffalo.
- Mitä Batman tekee, kun hän häviää nettikasinolla? – Kutsuu jokerin apuun.
Nämä vitsit on helppo tunnistaa iskävitseiksi, sillä niissä on monia genrelle tyypillisiä piirteitä. Niiden huipentumat ovat ennalta-arvattavia, ja huumori perustuu yleensä yksinkertaisiin sanamuunnoksiin.
Iskähuumori on kasvatuskeino
Vain pienet lapset pitävät isiensä vitsejä oikeasti hauskoina. Alakoulun ensimmäisillä luokilla hekin oivaltavat totuuden: vitsit ovat todella, todella huonoja.
Murrosiässä nuoret jo anelevat isiään lopettamaan niiden kertomisen, mutta turhaan. Vitsien aiheet tosin voivat muuttua jälkipolven kasvaessa. K18-aiheita ovat esimerkiksi non sticky bonuksiin liittyvät läpät.
Iskävitsit eivät kuitenkaan ole pelkkiä tsoukkeja, vaan myös keinoja kasvattaa lapsia.
Iskävitsit opettavat sietämään häpeää
Miksi ihmeessä isät tuntevat tarvetta kiduttaa perhettään kammottavilla puujalkavitseillään?
Ylen artikkelin mukaan kyse on kasvatusmetodista, jonka tarkoituksena on opettaa jälkipolvi kestämään häpeän tunnetta.
Kun lapset joutuvat kerta toisensa jälkeen häpeämään isänsä vitsejä, he ymmärtävät nolostumisen olevan luonnollinen osa elämää.
Huumori lähentää isää ja lapsia
Iskähuumori tekee isästä myös helpommin lähestyttävän.
Faijavitsejä kertova isä nolaa itsensä tarkoituksellisesti, jotta lapset oppisivat, ettei häntä tarvitse pelätä.
Isävitsit tunnetaan kaikkialla maailmassa
Ihmiset alkoivat puhua faijavitseistä ja iskähuumorista vasta internetin aikakaudella. Sitä ennen vastaavia vitsejä sanottiin Suomessa puujalkavitseiksi.
Isävitsin englanninkielinen vastine ”dad joke” päätyi Merriam-Websterin sanakirjaan vuonna 2019. Määritelmän mukaan kyse on isien kertomista korneista tai epähauskoista vitseistä, joiden punchline on ilmeinen tai ennalta-arvattava.
Monista muistakin kielistä löytyy iskä/mieshuumoria kuvailevia sanoja.
Esimerkiksi japanilaiset puhuvat ”vanhojen miesten vitseistä”, ja tanskalaiset puolestaan enohuumorista ja isoisävitseistä. Ilmiö on siis maailmanlaajuinen.
Miksi juuri miehet kertovat isävitsejä?
Periaatteessa naisetkin voisivat hyvin kertoa yhtä kömpelöitä vitsejä kuin miehet. Onhan äideillä yhtäläinen vastuu siitä, että heidän lapsensa oppivat sietämään häpeää.
Käytännössä lähes kaikki naiset kuitenkin jättävät faijavitsien kertomisen miehensä tai miespuolisten sukulaistensa tehtäväksi. Syynä saattaa olla se, että naisten itsevarmuus ei riitä iskävitsien kertomiseen. Miehille itsensä nolaaminen on helpompaa, koska heiltä ei vaadita yhtä tiukkaa sopeutumista yhteiskunnan normeihin kuin naisilta.
Lisäksi vitsailu saattaa toimia maskuliinisen kulttuurin vastapainona. Iskähuumori tarjoaa miehille luontevan tavan ilmaista itseään ja tunteitaan.
Yhteenveto
Faijavitsit ovat kömpelöitä puujalkavitsejä, joiden hauskuus perustuu lähinnä ennalta-arvattavuuteen ja sanaleikkeihin. Ainakin kertojiensa mielestä iskävitsit sopivat kaikkiin tilanteisiin, ja ne voivat myös liittyä mihin tahansa aiheeseen. Esimerkiksi nettikasinoiden nimistä voisi keksiä monenlaisia faijavitsejä.
Lapsille isävitsit tuottavat suoranaista kärsimystä, sillä ne ovat usein sietämättömän noloja. Miksi ihmeessä isät kuvittelevat vitsiensä olevan hauskoja?
On mahdollista, että isät itsekin tietävät vitsiensä olevan kehnonpuoleisia. He kertovat niitä silti, koska se on heidän tapansa opettaa lapsilleen tunnetaitoja. Kun isä nolaa perheensä huonoilla vitseillään, lapset oppivat sietämään häpeää ja käsittelemään negatiivisia tunteita.
Vaikka ”faijavitsi” onkin melko sanana melko uusi, on iskähuumorissa kyse ikiaikaisesta ilmiöstä. Puujalkavitsejä on kerrottu kautta aikain, ja ne tunnetaan lähes kaikissa kulttuureissa.
